Tällä viikolla tuo kysymys on tullut mieleeni aika monta kertaa. Teenkö tosiaan tuota samaa työtä koko loppuikäni?! Ei oikein tunnu siltä. Äitini sanoi eilen, että metallialallahan olis töitä. HEI HALOO, SITÄHÄN OON JO 7,5 VUOTTA TEHNY!!! Hitsariks se mua oli passittamasa. Eipä siinä mitään pahaa ole, mutta ihan jotain muuta pitäisi keksiä.
Vaikka kuinka olen yrittänyt miettiä, niin mitään järkevää ei tule mieleen. Jos olisin vielä "kouluiässä", panostaisin fysiikan opiskeluun ja pyrkisin varmaan lukemaan tähtitiedettä tai meteorologin homma tuntuis kivalta kans. Tosin Metteks en halua, esiintymisestä en tykkää.
Toisaalta olen tosi arka kokeilemaan mitään uutta. Sanottaisko, että olen tosi pahasti kaavoihin kangistunut. Eihän sitä voi tietää, mikä on kivaa, jos ei yksinkertaisesti kokeile. Mutta se vaatii niin paljon uskallusta. Pienellä paikkakunnalla asuessa on siinäkin omat rajoituksensa ja pois en halua muuttaa, tykkään olla täällä. Tykkään asua maaseudulla omassa kotonani.
Jospa tämä tästä pikkuhiljaa selkiytyisi. Huomenaamulla jälleen kello 6.00 töihin siihen samaan tehtaaseen ja elämä kulkee edelleen samoja tuttuja latujaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Minäkin tein samanlaisen ratkaisun: perustin toisen blogin, johon kirjoittelen muut jutut. Lähinnä sairastelusta, masennuksesta, kivuista ja kolotuksista.
Ensin alottamaani kiejoittelen iloiset käsityöjutut !
Sama ongelma kun meikäläisellä.Mie taas työttömänä ja se masentaa.Enkä helppo työllistettävä kun astma,selkävika ja vibro ja sitten tää taiteilijan mielenlaatu ja liian herkkäkin vielä.Enkä todellakaan ole valmis muuttamaan työn perässä,mie oon yrittäny selittää että ei onnistu yritettiin asuu kirkolla.Miehen ammatti ei käy kerrostaloon ja entäs eläimet niistä ei haluta luopua.Pakko jatkaa tätä kituuttamista näinehyvineen.
Lähetä kommentti