Mua pelottaa!

Koko ilta on menny ihan perseelleen! Kissani Max lähti aamulla ulos eikä sitä vieläkään näy :o(. Yleensä pyrin pitämään kissat mahdollisimman paljon sisällä, mutta tämän kissan kanssa olen joutunut tekemään poikkeuksen. Max on loistava pyyntikissa, se ei yksinkertaisesti viihdy sisällä. Se on hävittänyt tosi tehokkaasti hiiret tältä mäeltä kesän aikana. Tänä syksynä ei ole mennyt kuin yksi hiiri loukkuun tiskipöydän alakaapissa, kun niitä on saattanut joskus mennä kolmekin viikossa! Kaiken lisäksi olen Fannin kanssa kahdestaan kotona, joten vähän hankala lähteä hakemaankaan Maxia. Pitää vaan odottaa. Toivottavasti ei ole vaan jäänyt auton alle! Sohvikin taitaa kaivata sitä, koska pyrkii koko ajan ulos vaikka on näin kurja ilma (tuulee ja sataa lunta). Se kun on meidän hienohelma, joka ei välttämättä mene ulos koko talvena, jos sen pään ottaa.

Odottavan aika on piiiiitkä!!!

EDIT: Kissa saapui juuri kotiin ja oli tosi nälkäinen. Minä taidankin nyt mennä tuonne Maxin viereen nukkuun vaikka kello on vasta 21.45.

Mikä minusta tulee isona?!

Tällä viikolla tuo kysymys on tullut mieleeni aika monta kertaa. Teenkö tosiaan tuota samaa työtä koko loppuikäni?! Ei oikein tunnu siltä. Äitini sanoi eilen, että metallialallahan olis töitä. HEI HALOO, SITÄHÄN OON JO 7,5 VUOTTA TEHNY!!! Hitsariks se mua oli passittamasa. Eipä siinä mitään pahaa ole, mutta ihan jotain muuta pitäisi keksiä.

Vaikka kuinka olen yrittänyt miettiä, niin mitään järkevää ei tule mieleen. Jos olisin vielä "kouluiässä", panostaisin fysiikan opiskeluun ja pyrkisin varmaan lukemaan tähtitiedettä tai meteorologin homma tuntuis kivalta kans. Tosin Metteks en halua, esiintymisestä en tykkää.

Toisaalta olen tosi arka kokeilemaan mitään uutta. Sanottaisko, että olen tosi pahasti kaavoihin kangistunut. Eihän sitä voi tietää, mikä on kivaa, jos ei yksinkertaisesti kokeile. Mutta se vaatii niin paljon uskallusta. Pienellä paikkakunnalla asuessa on siinäkin omat rajoituksensa ja pois en halua muuttaa, tykkään olla täällä. Tykkään asua maaseudulla omassa kotonani.

Jospa tämä tästä pikkuhiljaa selkiytyisi. Huomenaamulla jälleen kello 6.00 töihin siihen samaan tehtaaseen ja elämä kulkee edelleen samoja tuttuja latujaan.

Elämääni käsittelevä blogi

Ajattelin perustaa tämän uuden blogin, koska haluan pitää käsityöjuttuni ja "yleisen" elämäni erillään. Välillä menee hyvin ja välillä taas vituttaa ihan kaikki. Kommentoida saa, mutta muistakaa, että tämä tosiaan on MUN OMA JULKINEN PÄIVÄKIRJANI! Voin kirjoittaa tänne lähes mistä vaan mieltäni askarruttavista, minulle tärkeistä, asioista. Ketään en halua tieten tahtoen mollata, mutta kehua tietenkin voin.



Tervetuloa tutustumaan minuun, sen verran, mitä itse haluan teille itsestäni paljastaa!